ODO-PERINTEEN LÖYTYMISEN VAIHEET
Pekka Airaksisesta (1945-2019) käytetään johdonmukaisuuden vuoksi tässä nimeä Maitreya kauttaaltaan, vaikka hän sai upasaka-vihkimysessä nimen Maitreya vasta vuonna 1974, vihkimys oli FWBO:n perustajalta Sangharakshitalta. Tällaisessa vihkimyksessä mm. turvaudutaan buddhiin ja vihkimysnimen saaminen symbolisoi elämän sisällä tapahtuvaa uudelleensyntymää henkisyydestä käsin. Nimeä ei valita itse. Maitreya, joka on sanskritia ja tarkoittaa ’rakastava’, on melko yleinen vihkimysnimi, joskaan ei kaikkein yleisimpiä. Joskus se myös aiheuttaa väärinkäsityksen, että kyseistä nimeä käyttämällä hän väittäisi olevansa tulevaisuuden buddha Maitreya, koska moni tietää vain että Shakyamunia seuraava tulevaisuuden buddha on ennustusten mukaan myös sen niminen, mikä sinällään on aivan totta.
I
Maitreya asui 1973 Kalliossa, ja opiskeltuaan sekä tutkittuaan musiikkia, miten informaatio siirtyy, tonaalisia keskuksia, sufi-matematiikkaa, Pythagorasta ym. hän koki joulun aikaan näyn, jossa kaikki hänen tutkimansa osa-alueet näkyivät taivaalla. Sitten ne liikkuivat ja menivät samalle linjalle, jolloin Maiteya ymmärsi, kuinka musiikkia voi tehdä tiettyjen päämäärien saavutamiseksi. Nämä päämäärät olivat:
– ego-vapaa musiikki, joka ei lähtökohtaisesti kuvaa yhden ihmisyksilön maailmaa ja elämää.
– Palvonnallinen musiikki, joka olisi uhrausta buddhille tai muille mielen kehittämistä edistäville mallinnusolennoille.
– Orfinen musiikki – mahdollisuus matkustaa musiikin avulla paikkoihin, joihin ei muuten pääse. Mahdollisuus luoda uusia kaavoja loputtomasti mm. arkkityyppisten hahmojen, kuten jumalien ja buddhien nimistä. Ja tämän pohjalle syntyi myös Perinneyhdistys Muinaismieliset ry.
Tuli mahdolliseksi ”luoda uusia ragoja”, eli tiettyä teemaa ilmentäviä ja laajentavia musiikillisia sävelikköjä ja rytmejä, joiden pohjalta voi improvisoida. Luoda myös palvonnallista musiikkia, joka on tähdätty johonkin osoitteeseen, osoitteena siis jokin jumala, buddha tai myyttinen hahmo. Mutta myöhemmin Maitreya muotoili, että kaikista tärkeintä tässä oli luoda musiikkia, jonka avulla opetusta tapahtuu huomaamattomasti, eli on keinot, joilla opetus laitetaan musiikkiin, ja alkaa sitten vaikuttaa kuulijan tajunnassa. Sen piti voida toimia myös ilman valmista yhteyttä opetukseen tai opettajaan, toimia ilman uskovais-aspektia. Maiteya oli sitä mieltä, että jos se ei toimi ilman, niin se ei tavallaan ole ihan niin arvokasta. Tällaisen opetuksen antaminen oli Maitreyan kunnianhimoinen projekti.
Syntynyt sävellysjärjestelmä oli oivallus tai valmis paketti, joka leijui avaruudessa ja piti vain siepata. Siinä oli tapa muuntaa nimen kirjaimet sävelriviksi, ja trigonometrisesti nimestä saatujen loputtomien desimaalijonojen avulla määritellä miten sävellys etenee viidessä linjassa (paksuus, tonaaliset keskukset jne.). Toinen taulukko oli rytmille, jossa suufimatematiikkaan nojautuen määriteltiin neljän elementin (maa, tuli, vesi, ilma) kautta jokaisen kirjaimen elementti ja lukuarvo, ja tästä saatiin jonkinlainen perusrytmi. Elementti määritteli miten rytmi jakautuu neljälle eri lyömäsoittimelle (kuten rummulle tai kulholle) ja kukin yksittäinen lukuarvo taas määritteli rytmissä kyseisen nuotin pituutta. Myöhemmin Maitreya laajensi järjestelmää kokeillen erilaisia tapoja, miten perusrytmiä saattoi varioida.
Muinaismielisissä tehtiin musiikkia ja kuvia, mutta alkoi myös kiehittyä aivan erityinen käytäntö: uutta musiikkivälinettä alettiin käyttää myyteissä esiintyvien nimien purkamiseen näkytarinoiksi. Maitreya teki vertailevaa tutkimusta: Apollon 12 muusaa soitettiin musiikkisävellyksinä, ja joukko ihmisiä kirjoitti ylös mitä mielikuvia musiikeista heräsi. Kun niitä vertailtiin, huomattiin että niissä oli keskenään samaa juonta liittyen aina kulloiseenkin kappaleeseen. Tästä näkyjen ottamisesta talteen tuli Perinneyhdistys Muinaismielisten toimintaa, pohjallaan Maitreyan ’orfisen musiikin’ ajatus. Hahmoja, joita tutkittiin tällä tavoin, olivat mm. Orfeus, Afrodite, Eros, Amor ja Leda, myöhemmin Minerva ja suomalaisia muinaisjumalia kuten Väinämöinen, Louhi, Ahti, Pekko, Liekkiö, Kratti jne.
II
1974 lähtien Maitreya alkoi myös matkustella Intiaan ja Nepaliin. Intialainen astrologi ehdotti, että hän voi aloittaa jotain uutta maailmassa, koska hänellä on mars+uranus konjunktio, henkisyys ja käytännöllisyys yhdistyneet. Myös pään viivat ja käden viivat olivat astrologin tulkinta-aluetta, ja käden viivoissa sydänviiva ja pää-viiva olivat yksi ja sama viiva, tällainen merkki oli mm. alkemisteilla. Henkisyys ja käytäntö eivät ole kaksi erillistä aluetta silloin.
Maitreya oli mennyt mukaan FWBO:n. Niihin aikoihin hän piti tapanaan kantaa mukanaan Mahaprajñaparamita-sutraa ja suomensi siitä suuria osia. Hän teki sävellyksiä mytologisista hahmoista, historiallisista hahmoista, vitamiineista, cakroista, horoskoopeista ja galakseista.
Hän alkoi seuraavaksi kantaa mukanaan toista sutraa – Mahavastua. Mutta ei tiennyt syytä tähän.
Hän kysyi eräältä ystävältään FWBO:ssa:
— Mitähän muut buddhat ovat opettaneet?
— Tyhmä kysymys, tietenkin samaa kuin buddha Shakyamuni: neljä jaloa totuutta, kahdeksanosainen tie, syyn ja seurauksen ketju..
Näin hänelle ystävä vastasi, mutta kysymys oli esitetty, ja se todellistui tai sai vastauksen juuri näissä seuraavissa, vuoden1982 kolmen kevätkuukauden tapahtumissa. Maitreya opetti: Kannattaa esittää kysymyksiä, koska ne avaavat vastauksille väyliä.
III
Vuoden 1979 lopulla Maitreyan talo Laaksolahdessa Kuttulammen rannalla paloi. Tämä tapahtuma auttoi häntä irtaantumaan pääkaupunkiseudusta. Yhdessä Liisa Lappalaisen/Lepistön kanssa hän hankki Alastaron Ylhäisistä Dharmadhatun.
Näkytarinoiden katsominen musiikista oli laajennettu buddhanimiin syksyllä 1981. Helmikuussa 1982 hän sai odoista virallisen ilmoituksen unessa. Eräänä yönä dakini, kaunis nainen, tuli ilmoittamaan, että nyt alkaa tulla elokuvia. Myös aika oli määritelty, kuinka kauan: sinä keväänä 3 kuukauden ajan. Myös Liisa ja jotkut muut oppilaat saivat tästä tietämättä näkyjä, joissa tämä ilmoitettiin. Sanaa odo ei ollut tässä vaiheessa, vaan se keksittiin myöhemmin perinteen nimeksi.
Maitreya vastusti ensin tätä ajatusta elokuvista mielessään, koska harjoitti dhyana-meditaatiota yli 10 tuntia joka päivä ja oli tottunut ajattelemaan, että meditaation tulee olla mielleyhtymistä vapaata. Myös Liisa epäröi.
Maitreya – samoin kuin Liisa – kuitenkin päätyi hyväksymään tämän tehtävän, koska avainta siihen ei ollut muilla – se avain oli musiikki, sävellysjärjestelmä, ja ovi oli Mahavastun 500 buddhanimeä. Syntyi siis 500 sävellystä, ja niitä kuuntelemalla Maitreya, Liisa ja mm. Eila Taivainen kirjoittivat ylös n. 500 näkytarinaa, tai ylikin koska joistain sävellyksistä eli buddhista tehtiin useampi kuin yksi näkytarina. Mukana saattoi olla muitakin Maitreyan mandalan jäseniä.
”Jos sanotaan jokin buddhanimi, siitä tulee vain valkoista säteilyä. Mutta jos on maallinen säveltäjä (jolla on uranuksen ja marsin konjunktio sekä muut ominaisuudet), siinä on looginen systeemi – henkisyys ja käytännöllisyys. Siten musiikki antaa eri sisältöjä tai sävyjä, joilla säteilyn informaation voi purkaa. Näihin sisältöihin tai sävyihin tukeutuminen tekee tuolle informaatiolle seuraavia asioita: levittää ajallisesti, helpottaa organisoimista, näyttää siinä olevia sisältöjä ja värittää ne. Nyt jos se on tietty buddha, mistä kappale on tehty, niin kappale kertoo erityisen tarinan, koska musiikki kertoo aina tarinaa jos vain on olemassa kuulija. Dakinin ilmoitus taas tarkoittaa, kenet on valtuutettu kuulemaan sille juuri ne oikeat sisällöt. Näinhän tapahtui myös tertönien löytäessä nk. ’tajunta-aarteita’, mieleen piilotettuja uusia harjoituksia. Jokaiseen tällaiseen tajunta-aarteeseen tertön tarvitsi kolme asiaa: tietty aika, tietty paikka ja dakini.
Tietenkin on myös niin, että tarinoita on lukemattomia jokaista buddhaa kohti, mutta tässä järjestelmässä päädyttiin yhteen – kolmeen tarinaan per buddha.” Koska ei siinä ajassa ehtinyt katsoa kuin rajallisen määrän näkytekstejä. Miksi on tärkeää kirjata ylös niinkin paljosta kuin peräti 500 buddhasta harjoituksia? Koska ihmiset ovat erilaisia.
Musiikki siis antoi raamit näille tarinoille. Ne katsottiin ja kirjattiin ylös 1.3.-30.5. Urakka oli todella suuri, ja viimeisenä viikonloppuna kuunneltiin yli sata sävellystä ja tuli yli sata juttua. Eli toukokuun 31., joka on maanantai, jäi pois ja kahdeksan viimeistä jäi tekemättä. Liisa Lappalainen kirjoitti myöhemmin: ”[Tuon viimeisen viikonlopun jälkeen] jouduin merkilliseen vaiheeseen, jossa tuntui kuin aivoni olisivat rakentuneet kokonaan uudelleen. Pari päivää lepäsin autiossa kammiossa, jossa aika oli menettänyt kokonaan merkityksensä. Se oli merkillinen, melkein uskomaton kokemus.”
1.7. 1982 mennessä kaikki n. 500 tarinaa oli puhtaaksikirjoitettu ja koottu viideksi niteeksi. Käsinkirjoitetut tekstit oli siis kirjoitettu uudelleen sähkökirjoituskoneella, johon valittiin kaunis hieman kaunokirjoituksen suuntaan menevä fontti, ja järjestetty. Ensimmäinen nide oli tuolloin jo ehditty julkaista.
Vielä myöhemminkin 80-luvulla tehtiin eri sutrien buddhanimistä jonkun verran näkytarinoita, aivan kuten oltiin jo alettu tehdä ennen Mahavastu-rupeamaa. Ja oma-aloitteisestikin Maitreyan oppilaat kirjoittivat näkyjä ylös hänen musiikistaan. Onkin olemassa ”laajennettu odo-perinne”, jollaiseksi Maitreya sitä kutsui. Siinä on odojen (eli noiden kolmena kevätkuukautena kirjattujen n. 500 näkytarinan) lisäksi myös muut näkytarinat, jotka Maitreyan mandalassa on kirjoitettu.
Käyttö
Vuoden 1982 kolmena kevätkuukautena kirjatut näkytarinat otettiin meditaatio-visualisaatioharjoitusten kohteeksi. Niitä tehtiin 80-luvun alkupuolella, välillä ne olivat hyllyllä lepäämässä, ja niitä harjoitettiin harvakseltaan. Niiden suhteen pidettiin jossain määrin matalaa profiilia, koska ”ajateltiin, että niitä on vaikea ehkä kenenkään tajuta, että mitä se on.” Myöhemmin ne otettiin systemaattisen harjoituksen kohteeksi, jolloin ne havaittiin menetelmäksi ylittää mielen sameus, jämähtäneisyydet ja lukot: oikotie valaistumiseen hyödyntämällä sitä potentiaalia, joka tähän saakka oli kätkössä, assosiatiivisessa ajattelussa olevaa piilevää voimaa. Koska tekstit ovat keskenään erilaisia ja toisistaan riippumattomia, niissä on sisältöanalyyttisesti monenlaista: ”koaneja”, ”lyhytrituaaleja” ja ”valaistumissäkeitä”. Ne eivät noudattele minkään tietyn kulttuurin symboliikkaa. Maitreya puhui niistä aina valmiina pakettina, joka oli kätketty avaruudessa olevaan taskuun tai pullistumaan, ja joka tarkoitettiin löydettäväksi tuolloin, kun välineet sen löytämiseen oli toimitettu.
Kuvat
Tarinoiden kuvitukseksi piirrettiin myös kuvia. Ensimmäiset kuvat piirsi Liisa Lappalainen. Kuvia oli n. 400 ja ne laitettiin mukaan edellämainittuihin viiteen niteeseen. Niteitä monistettiin kopioimalla ja myytiin esimerkiksi J.O. Mallanderin toimittaman Suomi-lehden ilmoituksella (17.9.1984, palstat ”Itätuulen tuomisia musiikkiin” ja ”Universumin uutisia”). Sittemmin kuvia on haluttu tehdä ja teettää mahdollisimman paljon. Mm. vuonna 1987 Maitreya pyysi, ystäväänsä ja Elonkorjaaja-kollegaansa Olli Lyytikäistä tekemään kuvat odoihin. Lyytikäinen ehti kuitenkin kuolla ennen kuin aloitti. Tällä hetkellä tiedetään ainakin seuraavien tekijöiden teoksia odoihin: Pekka Airaksinen, Seija Honkanen, Jukka Olkkonen, Tuula Väyrynen, Pekka Lehtisalo ja Tiia Vastamäki. Odoja on käytetty myös Maitreyan tuottamilla luovuuskursseilla mm. Samje-retriittikeskuksessa (samje.fi), niissä syntyneet kuvat ovat olleet enimmäkseen abstrakteja, vaikka odojen tunnelmat ja niiden herättämät vastakaijut ovat olleet niiden lähtökohtana.
Odojen historia kosmisesta näkökulmasta
Buddhalaisessa harjoituksessa tunnistetaan kolme eri tasoa: ulkoinen polku, sisäinen polku ja yhdistetty polku. Vaikka odot tulevat sisäisistä meditaatiotiloista, ja sävellysjärjestelmäkin tuli sisäisenä oivalluksena, yhdistetyn polun näkökulmasta sisäisillä asioilla on ulkoinen vastine. Maitreya kertoi joskus myös niiden ulkoisesta historiasta.
Nuo Mahavastun 500 buddhaa ovat eläneet useammilla eri galakseilla eri aikoina, ja jokainen on soveltanut valaistumispolun dharmaa uusilla tavoilla, keksinyt tällaisia harjoituksia, jotka ovat toteuttaneet. Tarinat kuvaavat myös tätä ulkoista puolta.
Maitreya on itse elänyt jossakin edellisessä elämässä Siriuksella, ja siellä oli tämä sävellysjärjestelmä, Maitreya käytti sitä siellä. Hän lähetti sen avaruuteen, josta hän tässä elämässä sen vastaanotti. Myös nuo 500 tarinaa on lähetetty sieltä. Ne eivät ole siis syntyneet Siriuksella, vaan Siriuksella ne on koottu tältä ja muilta galakseilta n. 622 biljoonan vuoden ajalta.
Maitreya myös kertoi lähettäneensä odot tässä elämässään jälleen eteenpäin avaruuteen.
Kirjannut/koostanut: Rajan