Odo 121
Itsekkyys kuin verkkoaita.
Se sulkee sisälleen kaiken hyvän.
Vangittuna hyvyys vähitellen kuolee,
vapaana se toimii ja lisääntyy.
Itsekkyys näkyy suurena pöytänä,
jonka jalkoina ovat maasta esiin kasvavat puut.
Pöydällä hyppii olentoja, jotka eivät halua sieltä pois.
He haluavat olla siellä.
Pysyvyytensä turvaksi he alkavat rakentaa tiheää aitaa pöydän ympärille. Kunnes kukaan ei pääse aidan lävitse sisään eikä ulos.
He, jotka aitaa rakentaessa putoavat pöydän alle, liittyvät siellä yhteen, heissä, heidän vapaudessaan hyvyys pääsee kasvamaan ja lisääntymään. He alkavat yhdessä koputella pöytää, että itsekkyyden häkissä istuvat ymmärtäisivät murtautua ulos.
