Odo 179
Maassa oli musta lovi, se johti maanalaisiin käytäviin.
Ne olivat pimeitä ja eksyttäviä.
Pimeyden jälkeen avautui seinämästä ovi huoneeseen,
joka oli täynnä valoa.
Huoneen perällä seisoi maljassa olento,
jonka hiusten päällä lattialla nukkui lintuja,
joiden siivet oli sidottu yhteen,
joiden jalat oli sidottu samaan naruun.
Kun olento kohotti kerran kätensä,
niin linnut vapautuivat.
Kun olento kohotti kätensä toisen kerran,
malja olennon jaloissa särkyi.
Kun olento kohotti kätensä kolmannen kerran,
luolan katto murtui
ja linnut kohosivat lentoon.
Olento lensi lintujen kanssa –
suurena, valoisana parvena ne lensivät pois.
