Odo 399
Joku pyöritti narua ilmassa rytmikkäästi, ensin hitaasti, sitten nopeuttaen vauhtia aivan villiksi lopulta.
Mitä hurjemmaksi vauhti kävi, sitä selvemmin alkoi näkyä, että narua olikin hyppimässä olentojoukko.
Jos joku takertui ja sekosi naruun hyppiessään niin toiset auttoivat hänet uudelleen rytmiin.
Hyppijät eivät uupuneet. Mitä hurjemmin naru pyöri, sitä kevyemmin he hyppivät.
Lopulta naru pyöri niin nopeasti, ettei sitä edes voinut nähdä ja hyppijöitäkään ei enää näkynyt.
